hoivapalveluita ikäihmisille

Virtuaaliasiakkuus

Laura Saksela, 22.1.2016 rss

Maailma menee eteenpäin, kehitystä on turha yrittää estellä ja miksi estelisimme. Elämämmehän vain helpottuu, ei sitä malta vastustaa. Asioimme verkossa nykyään jo tottuneesti, pankki, liput, ostokset, eri kurssit, ohjeet mitkä ikinä puuttuukaan, museokäynnit, virtuaalivaluutta, jumppatunnit… kaikkea löytyy!

Verkkoasiakkuus on sikäli vaivalloista, että itsensä identifioiminen tapahtuu usein monien salasanojen kautta. Useiden erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita sisältävien merkkirivien muistaminen eri palveluiden yhteydessä alkaa olla kiven takana. Verkkoasioinnista voi tästä syystä muodostua yhdelle jos toiselle ei vain hermoja riistävä, mutta pelottava ja liian vaikea. Kuten ikäihmisille. Olettaen tietenkin ensin, että he hallitsevat tietokoneen käytön ja osaavat mennä internetiin. Mikään ei ole kyseenalaisempaa. Yritin opettaa kerran iäkkäälle, mutta mieleltään nykyaikaiselle naapurilleni, miten hänen juuri ostamaansa tietokonetta sitten oikein käytetään. Ennenkuin olimme lähelläkään tilannetta, jolloin olisimme voineet siirtyä opettelemaan yhtään mitään internetiiin liittyvääkään, piti ensin saada naapurini tajuamaan, mikä ihmeen yhteys hiirellä on siihen ruudulla näkyvään nuoleen. Tie ei ollut helppo ja osoitti vain, miten monet meille itsestäänselvät asiat voivat olla tottumattomalle vaikeita ymmärtää.

Ikäihmisiä odottaa yhä kasvava määrä erilaisia aivan uusia ja moderneja palvelumuotoja. Yhteistä niille kaikille on se, että kun homma on saatu pyörimään, ketään muita ei juuri lähettyvillä tarvitakaan. Teknologia ja erilaiset älylaitteet mahdollistavat kyllä upeita asioita. Lattia, joka hälyttää kävelijästä. Elintoimintoja mittaava kello. Robotti, joka avustaa lääkkeiden ottamisessa ja joka tunnistettuaan kaatumisen äänen, osaa kiirehtiä asiakkaan viereen ja kytkeä omaisen tai hoitajan kännykkään videokuvan tilanteesta. Patjan alle asennettavat anturit, jotka rekisteröivät hengityksen ja kertovat nukkujan tilasta. Hoitajan matkapuhelimeen tuleva hälytys, jos asukas on viipynyt esimerkiksi vessassa poikkeuksellisen pitkään. Tabletti, joka soittaa lapsenlapselle yhdellä painalluksella tai ottaa kuvapuhelun sairaanhoitajalle. Tai entäs sitten siliteltäväksi tarkoitettu hyljerobotti muistisairaille tai Sävelsirkku, joka tarjoaa musiikkia ja muita virikkeitä? Virtuaalista kotihoitoa kaikessa moninaisuudessaan! Paitsi yksi oleellinen asia kaikista puuttuu eikä sitä voi mikään koje korvata: ihmisen kosketus ja läsnäolo.

Ateriapalvelujenkin yleistyttyä niin, että ruuat tuodaan kerralla kahdeksikin viikoksi, näyttää ihan siltä, että se ideaali, jota kohti tässä kovasti pyritään, olisikin tulevaisuus, jossa ikäihmisistä pitävät huolen vain koneet. Kukaan ei kiistä, etteikö tässä nykyteknologian ja kotihoidon yhdistämisessä olisi erittäinkin hyviä puolia. Monet aktiiviset ja hyväkuntoiset läheistensä ympäröimät seniorit tulevat oletettavasti pitämään esim. kuvapuhelinyhteyttä rauhoittavana lisäturvana, jonka ansiosta heidän ehkä sitten uskalletaankin antaa asua pidempään omassa kodissaan. Virtuaalihoito korvannee kuitenkin monelta yksinäiseltä ikäihmiseltä sen vähäisenkin seuran, joka niukkuudessaankin on aina ollut kuitenkin se päivän kohokohta. Erilaiset seuranta- tai arviointikäynnit jäävät armotta pois vaikkakin sitten ympärivuorokautinen hoiva-apu turvapuhelimineen ihan eri tavalla mahdollistuukin.

Mikä sellainen yhteiskuntakin on, jossa ihmiset halutaan laiskuuttaa koneidensa eteen jo paljon ennen eläkeikää? Vanhempana, kun sosiaaliset kontaktit vähenevät joka tapauksessa, ei tule tutustuttua sitten keneenkään, kun ei edes lähikauppiasiin saati sitten muihin asukkaisiin. Yhteisöllisyys rikkoutuu, kun kommunikaatio tapahtuu vain jonkun puhelin- tai datakeskuksen kanssa. Entäs sitten, kun yhteydet katkeavat? Jos se ainoa sosiaalinen kontakti häviääkin toimimattoman ja hiljaisen ruudun taakse? Muutama päivä sitten Soneran asiakkaat ainakin saivat tuta, mitä on olla koko päivä ilman yhteydenpitomahdollisuuksia. Tuli heti aika hylätty olo. Puhumattakaan tuollaisen katkoksen turvallisuusriskeistä.

Vaikka tekniset taidot tulevatkin olemaan eläkeiän myöhemmin saavuttavilla varmasti jo ihan toista luokkaa kuin tällä hetkellä eri virtuaalihoidon pilottikokeissa olevilla, niin kyllä se yksi ja sama perustarve, se onni toisen ihmisen läheisyydestä, tulee meillä kaikilla säilymään.

Save

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.