Tuetaan omaishoitajuutta

Laura Saksela, 20.12.2016 rss

Omaishoitajat pitävät kyllä omalta osaltaan tätä yhteiskuntaa kasassa. Onkohan ketään muuta ryhmää, joka voi olla ylpeä siitä, että heidän työnsä ansiosta yhteiskuntamme saavuttaa miljardisäästöt vuosittain? Yli 300 000 suomalaista auttaa läheistään selviytymään arjesta kotona ja heistä 60 000 tekee raskasta ja vaativaa omaishoitotyötä1. Tällainen hoito vaatii ympärivuorokautista läsnäoloa ja apua.

Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka järjestäminen on kunnan vastuulla. Tukea voidaan myöntää sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hoidontarpeen tueksi. Rahallisen tuen lisäksi omaishoitajalla on oikeus vapaapäiviin, jolloin kunta järjestää hoidon. Joka kolmas omaishoitajista ei kuitenkaan ota/saa kunnalta omaishoidon tukea, vaikka olisi siihen oikeutettu. Rakastava puoliso, vanhempi tai lapsi on vain ruvennut tekemään sitä, mikä siinä tilanteessa on vaikuttanut luonnollisimmalta. Hoitosuhdekin on voinut kehittyä niin nopeasti, ettei sitä edes ymmärrä omaishoitajaksi tulleensakaan. Olisi reilua, että omaishoitajista pidettäisiin paljon parempaa huolta taloudellisesti, sillä pelkästään ikääntyneiden pitkäaikaishoidon menot olisivat kaksinkertaiset ilman omaisten apua. Omaishoidon vaihtoehtona on usein palveluasuminen tai laitoshoito. Niistä aiheutuvat kustannukset ovat paljon maksettua omaishoidon tukea suuremmat.

Saamme lehdistä lukea säännöllisesti tarinoita omaishoitajien näkökulmasta. Nämä tarinat ovat usein surullista luettavaa omaishoitajien kamppailusta väsymystään ja riittämättömyyden tunnettaan vastaan, mutta joskus ne ovat myös ihmeellisen onnellisia. Vuoden alussa HS:ssa oli kertomus kirjailija Raisa Lardot’n ( http://www.hs.fi/kaupunki/a1458915750042) ajatuksista ja elämästä 47 vuotta sitten vammautuneen miehensä omaishoitajana. Samantyylinen rakkaustarina yhdistää entisen kansanedustajan ja ministerin Jermu Laineen ja hänen yli 60 vuotta sitten halvaantuneen vaimonsa. Näistä kokemuksista, ihmisen sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta, kiintymyksestä ja kunnioituksesta toiseen, on ihanaa lukea. Tulee turvallinen olo, että usko ja luottamus siihen toiseen ihmiseen, ja ihmisyyteen ylipäätään, vielä voittavat.

Tähän saakka ikäihmisten omaishoito on koskenut sitä sukupolvea, jolle toisesta huolehtiminen on ollut ja on edelleen luonnollista. Oli kyse sitten omasta vanhemmasta, sisaresta tai lapsesta, toisen laitoshoitoon luovuttaminen ei ole tuntunut oikealta päätökseltä. Omaishoitajaksi ryhtyminen koetaan velvollisuudeksi ja hoidettavan hyvinvointi menee oman edelle. Mitenköhän tulevaisuudessa? Pystyykö tämä nyt todellisuutta lisäävissä peleissä, extreme-lajeissa ja elämysmatkoilla itseään hemmotteleva ja arkeensa sisältöä hankkiva sukupolvi niin pyyteettömään ja raskaaseen arkeen kuin mitä omaishoito voi olla? Väestörakenteen muutos tulee vaikeuttamaan yhtälöä entisestään. Sisältöä elämään!® -palvelupaketit on suunniteltu tuomaan apua ennen kaikkea ikäihmisten arkeen, mutta niiden avulla tuetaan myös omaishoitajan jaksamista. Omaisten ja läheisten inhimillistä panosta, tukea ja läsnäoloa Seniorin elämässä tarvitaan jatkossakin, mutta jotta nuo yhteiset hetket pysyisivät miellyttävinä eivätkä vaatisi ylivoimaisia ponnistuksia keneltäkään, on jokaisen vastuulla miettiä, kuinka tarvittavan avun ja tuen voi järjestää. Omaishoito alkaa olla hyvin haasteellista nyky-yhteiskunnassamme ja vaikka kuinka soisi asioiden olevan muulla tavoin, työssäkäyvien omaisten arjesta on mahdotonta lohkaista tarpeeksi isoa palaa apua tarvitsevan läheisen hoitoon. Kun poliitikot puhuvat yhtä ja toisinaan tekevät toista, on syytä katsoa, kuinka itse voi vaikuttaa läheisen päivittäiseen hyvinvointiin omista (työ)kiireistään huolimatta. Tänä päivänä onneksi ratkaisujakin löytyy.

Vaikka me hoidamme, ja mielellämme sen teemmekin, meillä ei suinkaan ole yksinoikeutta toisten ihmisten auttamiseen. Sitä pitäisi ehkä yleisestikin harjoitella enemmän. Ja jos joku hetki vuodesta on otollinen tällaiseen toisista huolehtimiseen, niin se on juuri joulun aika. Ranskassa loppuvuoden juhlien aikaan yleistyy kovaa vauhtia tapa kutsua omaan kotiin itselleen aivan tuntemattomia ihmisiä ja pitää heistä huolta ainakin yhden illan ajan. Nämä tuntemattomat ovat yksinäisiä tai varattomia, jotka muuten viettäisivät joulun pyhät hyvin vaatimattomasti. Toiminta tuntuu epäitsekkäältä, mutta parhaimmassa tapauksessa myös antava ja vaivaa näkevä osapuoli hyötyy siitä omalla tavallaan. Ja sehän toisten auttamisessa on juuri niin hienoa! Se on raskasta ja vaativaa, mutta hyvin palkitsevaa.

Oikein hyvää Joulua kaikille!

1)http://anneberner.fi/liisa-hyssala-kela-tukemaan-omaishoitajia/

Save

Save