Rahaa on käytetään sitä hyvinvointiin

Timo Silvola, 16.9.2016 rss

Hyvinvointijärjestelmämme luotiin 1950- 1980-luvuilla aivan toisenlaisessa Suomessa. Sodan jälkeen oli pitkään kysyntää suomalaisille puunjalostus- ja metalliteollisuustuotteille. Teimme Neuvostoliiton kanssa meille edullisia tavaranvaihtosopimuksia ja otimme Ruotsista mallia lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmämme kehittämiseen. Koulutettua työvoimaa oli paljon ja vanhuksia vähän. Niinpä innostuimme lupaamaan itsellemme liikaa. Nykyinen noin 200 miljardin bruttokansantuotteemme ei kestä edes nykyistä noin 120 miljardin euron lakisääteistä menovirtaa vuosittain eikä väestön ikärakenteen muutoksen tulevaa vaikutusta julkiseen talouteen. Siksi kipuilemme ja teemme leikkauksia, kuten uudistuksia työeläkkeitä ja sosiaaliturvaa koskevaan lainsäädäntöön.

Leikkauksista huolimatta julkisissa turvajärjestelmissä on runsaasti ns. palveluvastuuvelkaa, joka realisoituu maksettavaksi tulevaisuudessa. Meille on esimerkiksi luvattu tähän mennessä tekemästämme työstä yli 600 miljardin euron työeläkkeet, minkä työeläkejärjestelmä on siis meille velkaa. Julkisesti rahoitettuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja muihin palveluihin, kuten tieverkoston kunnossapitoon, liittyy omat palveluvastuuvelkansa. Osa palveluvastuuvelasta tullaan siirtämään lainsäädännön muutoksilla, kuten työeläke- ja sote-uudistuksilla, kansalaisten itsensä rahoitettaviksi. Tämä tapahtuu mm. määrittelemällä uudelleen julkisten palveluiden palvelulupaukset nykyistä niukemmiksi ja korottamalla palvelumaksuja. Etenkin vanhuspalveluita koskevat uudet palvelulupaukset tulevat monille ikävänä yllätyksenä ja paljastavat sen, kuinka julkinen palvelu ei tyydytä monen yksilöllistä palvelutarvetta. Palveluiden leikkauksista huolimatta sote-kustannukset tulevat jopa hallituksen omien suunnitelmien mukaan kasvamaan lähes 300 miljoonaa euroa vuosittain. Työeläketurvan vastuuvelka kasvaa peräti miljardilla eurolla joka kuukausi.

Vuosia kestäneestä taantumasta ja sosiaaliturvan leikkauksista huolimatta monilla suomalaisilla menee taloudellisesti hyvin. Suomalaisten omistama yksityinen varallisuus on suurempi kuin koskaan ja kasvanut jopa taantuman aikana. Tilastokeskuksen tuoreimman varallisuustutkimuksen mukaan meillä on noin 520 miljardin euron yksityinen varallisuus, joka luonnollisista syistä pakkautuu kullakin elämän ehtoopuolelle. Kaikista varakkaimpia ovat nykyiset 65- 74-vuotiaat, joista monella on taloudelliset mahdollisuudet hankkia julkisia palveluita täydentäviä hyvinvointipalveluita omalla rahoituksella. Ei ole järkevää olla varakkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna!

Osa varallisuudesta on helposti käytettävissä pankkitileillä, pörssiosakkeissa tai sijoitusrahasto-osuuksissa, mutta osan realisointi vaatii vähän vaivannäköä. Kansantaloudellisesti olisi yleisestikin järkevää, että esimerkiksi moni ikääntynyt metsänomistaja myisi metsäpalstansa aktiivisemmalle metsätalouden harjoittajalle tai esimerkiksi vähälle käytölle jääneen vapaa-ajan kiinteistönsä nuoremmalle mökkeilystä kiinnostuneelle.

Varallisuudestamme peräti puolet on asuntovarallisuutta. Noin 20 % asunnoista on kasvukeskusten kerrostalo- tai rivitaloasuntoja, joita vakuutena käyttäen voi saada pankista ns. käänteistä asuntolainaa hyvinvointipalveluiden hankkimiseen. Tällöin palvelun tarpeessa oleva saa ostovoimaa ja voi jäädä edelleen omistajana asumaan asuntoonsa.

Poliitikot ovat alkaneet ymmärtää, että välttämättömyydestä kannattaa tehdä hyve. Niinpä olemme saaneet mahdollisuuden esimerkiksi kotitalousvähennykseen hoivapalveluista ja palvelusetelijärjestelmää ollaan laajentamassa. Palveluseteli on erittäin hyvä keino julkisen rahoituksen ja oman rahoituksen yhdistämiseen vanhuspalveluissa.

Timo Silvola on Sisältöä elämään!® blogin vieraskynä ja Finanssialan Keskusliiton (FK) eläkkeellä oleva johtaja. Hän vastasi FK:ssa mm. hyvinvoinnin rahoitusjärjestelmien kehittämisestä.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save


5 thoughts on “Rahaa on käytetään sitä hyvinvointiin

  • Lähetä
    Hannu

    Osa palveluvastuuvelasta tullaan siirtämään lainsäädännön muutoksilla, kuten työeläke- ja sote-uudistuksilla, kansalaisten itsensä rahoitettaviksi. Tämä tapahtuu mm. määrittelemällä uudelleen julkisten palveluiden palvelulupaukset nykyistä niukemmiksi ja korottamalla palvelumaksuja.

    No en tarvitse tämän maan palveluja. Kehoitan mahdollisimman monia sijoittamaan rahansa ulkomaille kun eläkeikä alkaa ja palvelut siellä kuolemaan asti. Jos ihmisillä on mahdollisuutta lähteä niin lähtekää.

  • Lähetä
    Susanna

    Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa kunnon palvelut (kun niiden aika koittaa) niin pakko se on itse vaikuttaa. Ostamalla ja päättämällä itse on varmaan ainoa keino jolla voit vaikuttaa. Sen verran huonoa on palveluiden laatu, kun pelaillaan verovaroilla. Hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia siitä, kuinka kukin meistä voi itse rahoittaa tarvittavat palvelut!

  • Lähetä
    Henkka

    Kuten Urpo Kangas taannoin sanoi (häntä lainaten). Laitoin vielä linkin tuonne alle, jos joku haluaa hänenkin kirjoituksensa lukea.

    ”Aika tyypillistä on, että iän kertyessä hissutellaan omissa nurkissa ja yritetään selviytyä. Kun toimintakyky heikkenee, takerrutaan lähimpään maksuttomaan apuun eli puolisoon ja lapsiin, jotka sitten uupuvat. Tätä taakkaa voisi keventää käyttämällä palveluja, jos siihen on varaa.”

  • Lähetä
    Teuvo

    Ei pidä unohtaa että on myös suuri osa vanhuksia, joilla ei ole varallisuutta
    käyttää yksityisiä palveluita.
    Julkiset palvelut pitää laadultaan olla houkuttelevia että syntyy todellinen vaihtoehto,

    • Lähetä
      Sisältöä elämään!® Kirjoittaja

      Kiitos kommentista. On syytä varmasti selventää hieman asiaa. Kuten itse kirjoituksessa todetaan asia on ehkä hieman toisin päin. Meillä itseasiassa on varallisuutta, jos tiedostamme missä varallisuus on kiinni. Varallisuus ja kyky ostaa palveluita ei välttämättä ole ikäihmisen puhtaassa eläkkeessä, mutta asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, metsässä yms. Jos tiedostamme tämän, meidän on huomattavasti helpompi määritellä onko ikäihmisellä mahdollisuus ostaa palveluita vai ei.

      Tällä hetkellä Suomessa julkiset palvelut ovat lähinnä se yksi ja ainut vaihtoehto ja julkisilla palveluilla on tietty ”etulyönti” asema yksityisiin palveluihin verrattuna. Todellisia puhtaita yksityisiä toimijoita, jotka eivät olisi kytköksissä kunnan ostosopimuksiin on maassamme hyvin vähän. Jotta todellisia vaihtoehtoja syntyy pitää juuri puhdasta yksityistä puolta kehittää, koska tämä on se puoli joka oikeasti pystyy kehittämään sellaisia palvelumuotoja ja malleja, joissa lähdetään asiakkaasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.