Positiivista ikäsyrjintää

Laura Saksela, 8.1.2016 rss

Kukaan ei varmaan enää ylläty kuullessaan vanhempiin työntekijöihin kohdistuvasta ikäsyrjinnästä työelämässä. Heitähän ei tunnuta kaivattavan oikein missään. Niina Viitasalon Tampereella tekemästä tutkimuksesta1 käy ilmi, että iäkkäämpien työntekijöiden torjunta ja ammattitaidon vähättely työelämän joka osa-alueella on aivan tavallista. Iäkkäämmät työnhakijat eivät pääse työhaastatteluihin ja pätevyyttäkin vähätellään muun muassa painottamalla alkuperäisen koulutuksen vanhentunutta osaa, kokonaan sivuuttaen työntekijän lisäkouluttautumisen työuran aikana. Tämä kaikki heijastuu sitten urakehitykseen, koulutusmahdollisuuksiin ja palkkaukseen.

Me Sisältöä elämään!® -hoivapalveluissa kai sitten harjoitamme positiivista ikäsyrjintää, sillä etsimme ennen kaikkea varsinaisen työuransa jo suorittaneita henkilöitä. Jos nämä ihmiset haluavat edelleen pysyä työelämässä, se tarkoittaa, että heillä on oikeasti vielä jotain annettavaa, heidän motiivinsa on aito. Jos he vielä valitsevat hoitoalan pätemiseensä, yhtälö on meille täydellinen ja tiedämme, että siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää.

Meillä on jo ollut onni saada heistä muutama tiimiimme. Meidän laatukriteerimme, periaatteemme sekä toimintamme idea ja keskipiste määritellään asteikolla, joka perustuu juuri näiden ihmisten loputtomalle tuntuvaan ammattitaitoon. Siksi on sanomattakin selvää, että arvosteluperustelumme ovat hyvin korkealla. Senioriassistenttimme Leila Talarmo kertoo, että jäätyään eläkkeelle hoiva-alalta, hänelle tuli nopeasti ikävä takaisin ihmisiä hoitamaan ja tästä syystä hän hakeutuikin mukaan yritykseemme. Kysyin Leilalta, voisiko hän luonnehtia työtään tätä blogikirjoitusta varten jotenkin. Vastauksena tuli tämä Aune Mäkisen runo “Ikkuna elämään”:

Ei minusta ole koskaan joukkojen edessä marssimaan tai
barrikadeilla laulamaan,
mutta minä voin solmia kengännauhoja, pyyhkiä kyyneleitä,
etsiä silmälaseja, puhaltaa kohmettuneisiin käsiin, avata ovia,
lukea päiväntekstiä- tai mitä tahansa tällaista, sillä niin monelta
puuttuu yhä kädet, jalat, silmät.

Tämän tyhjentävämpää vastausta tuskin olisin voinut saada. Puhelimessa Leila sanoi tuon runon kuvaavan hyvin hänen työtään: ”Päiväni täyttyvät kohtaamisista, avun ja hoivan antamisesta, hyvän jakamisesta sekä turvan luomisesta. Työssäni käytän koko osaamistani ja elämänkokemustani, luoden asiakkaille mukavia hetkiä niin keskustellen kuin laulaen. Olla Ihminen ihmiselle.” Siinä se on! Kuulostaa niin yksinkertaiselta ja selvältä, mutta kuinka kullanarvoinen tuo asenne onkaan! Juuri näin toivomme hoitajamme, mutta myös asiakkaamme työstämme ajattelevan.

Leila Talermon kaltaiset ihmiset ovat tulleet elämässään tuta jo niin monien vaikeiden tilanteiden kanssa, että heidän luonteeseensa ei kuulu helpolla periksi antaminen. Ongelmat ratkeavatkin kuin itsestään silloin, kun on joku, joka luottaa omaan monien vuosien aikana hioutuneeseen vaistoonsa ja tekee sen, minkä oikeaksi näkee.

On vaikea käsittää niitä ennakkoluuloja, jotka yli keski-ikäisten työllisyyteen liitetään. Onhan niin miellyttävää olla tekemisissä motivoituneiden ja työstänsä pitävien ihmisten kanssa. Työtehtäviin suhtaudutaan ajatuksella, uskotaan oman työn arvoon ja positiivinen elämänasenne tarttuu. Jokainen Senioriassistenttimme tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy ja voimme ylpeinä sanoa, että se riittää meille mainiosti.

 

1 https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98155/978-951-44-9967-8.pdf?sequence=1

Save