blogi | Sisältöä elämään

Pitääkö hoiva-alan kilpailutuksissa huijata?

Elisa Gyldén, 24.9.2018 rss

On tyypillistä, että ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää, että laatua ei yksinkertaisesti saa halvalla. Olemme tottuneet yhä halpeneviin tuotteisiin emmekä välitä ajatella, miten se on mahdollista ja kuka yhtälössä kärsii. Olemme toisaalta lähiaikoina saaneet lukea, kuinka kotimaisilla maatiloilla osataan kertoa tarkalleen, kuka kärsii siitä, että kuluttajat eivät suostu enää maksamaan oikeudenmukaista hintaa maataloustuotteista.

Sama koskee palveluja. Kukapa ei olisi kuullut suomalaisten Tallinnan matkoista, joiden tarkoituksena ei enää olekaan ostaa halvempaa alkoholia vaan sinne suunnataan palvelujen perässä, joista maksettava hinta on huomattavasti alhaisempi suomalaisten palveluntarjoajien hinnastoihin verrattuna.

Mutta eivät yksittäiset kuluttajat ole ainoa ryhmä, joka haluaisi ostaa monta työtuntia vaatineen luksustuotteen samalla hinnalla kuin nopeasti hutaistun halpahallituotteen. Kunnilla ja kaupungeilla tuntuu olevan vastaavanlainen kaipuu.

Helsingin Sanomissa 31.8.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005810319.html oli pysäyttävä kirjoitus, mitä tämä tarkoittaa ikäihmisten hoivassa.

Kaupungit kilpailuttavat ikäihmisten hoivapalvelujen tuottajat ja tarjouspyynnöissään määrittelevät kotipalvelujen sisällön, niihin liittyvät resurssit ja tietenkin myös hoitohenkilökunnan vähimmäismäärän. Kriteerit täyttävä, mutta edullisin palveluntarjoaja valitaan. Sopimusta ja sen täytäntöönpanoa on tarkoitus valvoa, mutta HS:n toimittajan mukaan se on hyvin puutteellista.

Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailun voittanut yritys voi aivan hyvin olla palkkaamatta sovittua ja tarvittavaa määrää hoitajia. Eikä tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä tarjouskilpailu voitetaan ainoastaan niin tiukalla budjetilla, että ei sillä oikeasti voikaan ottaa töihin luvattua määrää hoitajia.

Huijaaminen palkkalistoissa on yksi asia, mutta kaikkien fyysisesti ja henkisesti raskaiden työtehtävien kasaaminen aivan liian pienelle määrälle hoitajia on hirveää ja vastuutonta. Miten ihmeessä kaupungit ja kunnat eivät näe kilpailutustensa epärealistista luonnetta ja sen seurauksia?

Luulisi, että juuri nämä tahot osaisivat laskea, että se hinta, jolla he etsivät markkinoilta kapasiteettia, menee jo suurimmaksi osaksi sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen mukaisiin palkkoihin sivukuluineen. Tällöin yksityisen, pienen ja vastuullisen toimijan on aivan mahdotonta edes harkitsevansa osallistua kilpailutukseen.

Mutta toisaalta. Eihän näistä asioista ole loppujen lopuksi vastuussa kuntien ja kaupunkien valtuustoissa ketkään muut kuin meidän itse valitsemamme henkilöt! Olisiko aihetta katsoa peiliin? Nyt on tulossa useita eri vaaleja, voisi ainakin varmistaa, että oma kandidaatti on oikeiden asioiden puolella!

Jos sellaisilla palveluntarjoajilla kuin Sisältöä elämään!® hoiva- ja hyvinvointipalvelut olisi mahdollista ottaa osaa kilpailutuksiin, voisimme olla varmoja, että ikäihmisten hoivapolitiikka lähtisi muuttumaan parempaan suuntaan. Toivottavasti ette pahastu pienestä omakehusta, mutta olemme aidosti ylpeitä hoitopalveluistamme ja kannamme oikeasti vastuuta työmme tuloksista. Surulliset tarinat vanhusten kotihoivasta eivät ole vääjäämättömiä eikä niiden olisi pakko tapahtua.

Hoivapakettimme on suunniteltu auttamaan. Senioriassistenteillamme on varmasti tarpeeksi aikaa asiakaskäynneillään hoitaakseen jokaisen ikäihmisemme kanssa sovitut asiat kuntoon ja vähän enemmänkin, sillä emme unohda tarkistaa asiakkaittemme hyvinvoinnille tärkeiden kotieläintenkään tilannetta.

Tunnemme asiakkaamme henkilökohtaisesti ja suhde, joka meidän välillemme syntyy, pohjautuu oikeaan välittämiseen. Työntekijämme ovat kaikki koulutettuja, hoiva-alan pitkäaikaisia ammattilaisia. Saamme asiakkailtamme jatkuvaa positiivista palautetta ja tiedämme, että meihin ollaan tyytyväisiä.

Terveestä kilpailusta hyötyvät kaikki, yhteiskunta sekä hoivapalvelujen piiriin kuuluvat asiakkaat. Paras voittakoon! Mutta, jos kilpailutusten lopullinen kriteeri on hinta, palvelujen laatu sitä kautta tuskin paranee.

Pienet, kaltaisemme hoivayritykset eivät pysty alihinnoittelemaan palvelujaan markkina-alueen valtaamiseksi kuten suuret ketjut emmekä me edes halua lähteä sille tielle. Hoivapakettimme perustuvat palveluihin, jotka annetaan ihmiseltä ihmiselle ja niiden tarjoamiseen menee se aika, joka menee eikä siitä nipistetä.

Mielestämme ikäihmisen hoivapalveluissa tärkeintä on juuri oikea henkilöstömitoitus, sillä jos aikaa ei ole riittävästi, ei ole mitään muutakaan. Toisen henkilön aika on kuitenkin se, joka palveluissa maksaa ja josta jatkuvasti säästetään.

Kilpailutusten tavoite on luonnollisesti löytää palveluntarjoaja, joka palvelee toimeksiantajaa parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta myös terveys- ja sosiaalipoliittisten tavoittein. Nyt tavoitteet ja keinot eivät kohtaa. Ja tässä julkinen sektori ei toimi viisaasti.