Kuka meistä on onnellinen?

Laura Saksela, 6.11.2015 rss

Tietääkö kukaan tarkalleen, missä se onnellisuus piilee? Onko kellään siihen kaikille sopivaa avainta? Ei taida olla nuoremmilla eikä vanhemmillakaan. Saska Saarikoski kirjoitti kolumnissaan muutama kuukausi sitten (HS 13.8.), että hänen mielestään suomalaiset vanhukset eivät näytä kovinkaan onnellisilta. Siihen vastasi Helsingin Sanomien mielipideosastolla vähän myöhemmin eräs vanhempi rouva, että ”eivät kyllä näytä nuoretkaan”. Niin, kuka nyt on onnellinen ja jos onkin, niin miten se on tapahtunut? Ja mikä tekisi juuri ikäihmisestä onnellisen?

Reseptejä on luultavasti yhtä paljon kuin asiaa pohtivia henkilöitäkin, mutta kaikille yhteisiäkin elementtejä löytyy. Ennen kuin voimme olla mieleltämme kevyen onnellisia, me emme ainakaan voi samanaikaisesti nähdä nälkää tai pelätä henkemme edestä. Kuuluisan psykologin Abraham Maslow’n 1940-luvun töihin perustuvan viisikerroksisen tarvehierarkiapyramidin pohjalla ovat juuri nämä fysiologiset perustarpeemme (hengitysilma, vesi, ravinto…), mutta myös varmuus siitä, että olemme kaikin tavoin turvassa, että ei tarvitse pelätä. Näiden kahden ensimmäisen portaan jälkeen tärkeysasteikon seuraavalle tasolle sijoittuvat rakkaus, elämänkumppanin löytyminen sekä meidän muut sosiaaliset tarpeemme. Kun tunnemme kuuluvamme johonkin ryhmään, koemme, että meistä välitetään ja kun tunne-elämämmekin on kunnossa, alamme kaivata muiden arvostusta. Se onkin seuraava etappimme kohti mielenrauhaa, sillä itsekunnioituksemme tai sen puute juontaa juurensa juuri tältä tarvetasolta. Viimeisin meidän perustarpeistamme onnelliseen minäämme, itsensä toteuttaminen on verrattuna näihin edellisiin ainoa, jonka tarve ei lopu koskaan vaan pelkästään vahvistuu.

Nämä elementit ovat siis Maslow’n mukaan meille kaikille yhteisiä. Tässä on siis koottuna ainakin jonkinlaiset onnellisuuden perusedellytykset. Jos kuulee jonkun vastaavan kysymykseen, mikä tekisi sinut onnelliseksi, ”niiden ihan tavallisten asioiden rittävän”, niin onkohan silloin kyse suurin piirtein juuri näistä? Eli riittää, että on syödäkseen ja juodakseen ja sen lisäksi vielä perhettä ja työ, jossa viihtyy ja on siinä päässyt sen verran pätemään, että on saanut arvostusta osakseen sekä päässyt toteuttamaan jollain lailla itseään. Ja tämä kaikki ympäristössä, jossa ei ole tarvinnut pelätä terveytensä tai henkensä puolesta. Sitten eläkkeellä onnellisuuden tai tyytyväisyyden tunne ikäihmisellä pysyy yllä, sillä hänellä on omaisia, jotka tulevat katsomaan ja joihin on hyvät välit, sydän on täynnä kauniita muistoja ja voi olla ylpeä takanolevien ahkerien, mutta antoisien työvuosien jälkeen. On tunne, että elämällä on ollut joku tarkoitus, se on saavutettu ja nyt on valinnan- ja toiminnanvapaus tehdä, mitä lystää. Niin, kyllä tuossa tuntuu jokin järki olevan.

Nuorempana voimme vielä vaikuttaa monilta osin omaan elämäämme ja yrittää muokata se sellaiseksi, kun haluamme, mutta onko sitten ikäihmisillä sama valta päättää omasta ajastaan? Me ajattelemme, että on, sillä tähän perustuu myös meidän toimintamme ydin. Me uskomme, että juuri tuo vapaus päättää ja vaikuttaa omiin tekemisiinsä, saa ikäihmisestä aikaan aktiivisen, pätevän ja motivoituneen, siis suhteellisen onnellisen. Masennus voi johtua monesta syystä, mutta myös siitä, että tuntee olevansa hyödytön, päivät matelevat vailla haastetta ja elämä tuntuu tyhjältä. Sen sijaan, että tähän yritetään vaikuttaa lääkkeillä, me ehdotamme elämänmuutosta, pientäkin. Mietitään yhdessä seniorin kanssa, mikä on se, joka hänen elämästään puuttuu ja miten me voisimme siinä auttaa. Mikä haastaisi hänet johonkin uuteen harrastukseen, saisi hänet liikkumaan ja kiinnostumaan? Ikäihminen tietää ja kyllä löytää oman itsensä toteuttamismahdollisuudet, kunhan hänellä on siihen tilaisuus.

Eräs asiakkaamme kertoo, kun hän leskeytyi lähes heti eläkkeelle jäämisensä jälkeen: ”Se oli aikamoinen shokki ja tuntui hetken, että elämä loppui. Eläkkeellä meidän oli tarkoitus toteuttaa monet unelmamme”. Vaikka seniorimme myönsi tuntevansa itsensä hyvin alakuloiseksi joskus yksin ollessaan, hän on löytänyt uutta motivaatiota elämäänsä. Hän kiinnostui yhteiskunnallisista asioista, joita sanoo seuraavansa tiedotusvälineistä tarkoin, mutta ennen kaikkea hänellä on nyt luottotehtävä taloyhtiön hallituksessa. Hän kokee olevansa taas tarpeellinen.

Ja niinkuin me kaikki muutkin, ikäihmisetkin tuntevat itsensä nopeasti hyödylliseksi, jos heillä vuorostaan on mahdollisuus auttaa muita. Senioriassistenteillamme on tässä tilaisuus muokata visiittinsä asiakkaidensa luona sellaisiksi, että ikäihminen kokee elämäntaitojaan kunnioitettavan ja niistä jotain opittavan. Senioreiden kanssa vietetyt keskusteluhetket ovat antoisia ja vaikuttavat vahvasti positiivisen elämänasenteen säilyttämiseen, puolin ja toisin. Tuossakin voisi olla yksi avain onnellisuuteen: asenteeton keskustelu ja tutustuminen omiin senioreihimme! Oppisimme enemmän omista juuristamme, ymmärtäisimme selkeämmin, mistä me oikein tulemme ja ehkä jopa osaisimme paremmin jatkaa tästä eteenpäin.

Save

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.